sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Road trip, kolmas päivä

Noniin! Sainhan sitä vihdoinkin itseni istumaan tähän koneen ääreen. Eihän tässä ole mennytkään kuin vasta kuukausi siitä kun tultiin Suomeen :D Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ajattelin tässä nyt sepustaa tuon road tripin viimeisen päivän, ja tehdä sitten vielä yhden postauksen, jossa olisi tarkoitus koota vähän koko kokemusta yhteen nippuun.

Mutta road tripiin. Tämä viimeinen pätkä oli vähän edellisiä tylsempi, koska ykköstie menee Akureyristä Reykjavikiin käytännössä aavikon läpi. Mutta maisemia ei voi vieläkään haukkua, varsinkaan kun koko päivä saatiin nauttia ensin auringonnoususta ja sen jälkeen -laskusta. Että valaistuksessa ei ollut vikaa. Kuvat on kuitenkin pääsääntöisesti napattu auto tiensivuun ja ikkuna auki -tyylillä, koska meillä kävi pieni väärinymmärrys auton palautuksen kanssa. Teimme varauksen netin kautta, jonka mukaan auto oli palautettava viimeistään neljältä, koska putiikki menee silloin kiinni. Myöhemmin kävi sitten ilmi että sillä onko putiikki palautusaikaan kiinni vai ei, ei ole mitään merkitystä, mutta jostain syystä tuolla netissä neljä oli myöhäisin aika jonka pystyi valitsemaan. Mielummin olisin valinnut palautusajan vaikka kympiksi illalla, niin olisi voinut ilman mitään hoppua ajella. Oltaisiin ehkä voitu käydä siellä Snæfellsnesissäkin kuvailemassa, mutta näin tällä kertaa.


Auringonnousua



Mika löysi kavereita

Tässä menee vanha tie Reykjavikista Akureyriin
Vuoret olivat mukavan vaaleanpunaisia

Nähtiin hylkeitäkin matkalla


Jälleen, jos saisin valita reitin ilman mitään aikaan tai rahaan liittyviä ehtoja, lähtisin Akureyristä Westfjordeille eli länsivuonoille ja aivan ehdottomasti kiertäisin sen Snæfellsnesikin, kunnon ajan kanssa. Nyt paineltiin suoraan Borgarnesiin, joka on kuulemma Islannin virallinen pysähdyspaikka. Borgarnesistä Reykjavikiin on kaksi reittivaihtoehtoa, maksullisen tunnelin läpi tai 40 kilometriä pitemmän maisemareitin kautta, joka kiertää Hvalfjörðurin, eli valasvuonon. Nimensä se saa siitä, että ennen muinoin kaikki pyydetyt valaat lahdattiin siellä. Makaaberista historiastaan huolimatta maisemat ovat hyvinkin vaikuttavat, joten suosittelen ehdottomasti. Meilläkin oli tässä vaiheessa vielä reilusti aikaa, joten tietysti otettiin kiertotie.
 
Hattusaari. Minun tuleva kesämökkitonttini

Mikan tuleva työpaikka



Heppojakin siellä oli. Pysyttiin kunnioittavan etäisyyden päässä
Tässä vaiheessa Reykjavikiin oli matkaa enää muutama kymmenen kilometriä, mutta kello vasta vähän päälle kaksi, joten päätettiin pysähtyä Mossfelssbærissa sijaitsevaan villatehtaanmyymälään. Teollisesti Islannissa lankaa kehrää vain yksi yhtiö, ja tämä tehtaanmyymälä sijaitsee vanhassa tehtaassa. Alueella on paljon muutakin tilpehööriä, kuten puuverstasta ja puukontekoshoppia. 

Tehtaanmyymälästatuksesta huolimatta itse villa tai villatuotteet eivät olleet sen halvempia kuin muuallakaan. Villatuotteet ovat tärkein turisteille myytävä  hyödyke, joten tottakai niistä nyhdetään rahaa. Varsinkin, kun kaikki tuotteet ovat vielä käsintehtyjä. Itse villakerät ovat kuitenkin halpoja, ja myönnän kyllä itsekin että aikamoinen määrä niitä tuli tuotua Suomeen, sekä kerinä että valmiina tuotoksina. Mika osti itselleen villapaidan, minä ryhdyin kunnianhimoiseen hankkeeseen tehdä itselleni oman. Islannissa tein pipon, lapaset, huivin ja sukat. Mutta siis, väittäisin tuon tehtaanmyymälän olevan vierailun arvoinen, hinnoista huolimatta.

Pihakoristeita

Puuverstaan ukot

Álafoss, josta tehdas sai energiansa ja yhtiö nimensä
Ja sitten kurvailtiin Reykjavikiin ja pikakierros Islannin ympäri oli ohi. Vähän iski haikeus rintaan nyt näin Suomessa kun tätä kaikkea muistelee :) Mutta eiköhän tuonne tule vielä palattua. 

Islanti

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Road trip, toinen päivä

Matka halki Islannin jatkuu.

Toisena päivänä ajelimme Höfnistä Akureyriin, eli siis itäisessä ja pohjoisessa Islannissa. Heti aamusta koimme muutaman yllättävän hetken, kun keskellä ykköstietä, jonka siis luulisi olevan maan suurin ja käytetyin tie, oli pariin otteeseen tie suljettu -merkkejä. Islannissa, jossa talvi tulee joka vuosi, voisi kuvitella että ihmiset ovat jo keksineet miten teistä pidetään talvisin huolta, mutta ei kaikkea selvästikään voi pitää itsestään selvyytenä. Niimpä lähdimme pienemmille teille, niin kutsutuille maisemareiteille. Pääsimme siis ajelemaan itävuonot, ja ihan nättejähän ne olivat. Tie kulki jyrkänteen ja meren välissä ja mukavasti valokuvaajien tarpeita ajatellen noin kilometrin välein oli myös taukopaikkoja, että näistä hienoista maisemista saa kunnollisia kuvia.






Mieli tekis päästä ylös

Itävuonoilla kaikki vuoret nousi hassusti yläviistoon
Itävuonot ovat tunnettuja myös toinen toistaan pienemmistä kyläpahasista. Ajelimme näistä muutaman läpi ja mielenkiintoisin tarjolla ollut nähtävyys taisi olla Islannin suurin kivikokoelma (not kidding!) joten aika tyynen rauhallisesti huristelimme ohi. Kesäisin näistä kaupungeista ilmeisesti järjestetään venematkoja läheisille saarille lintujen ja hylkeiden bongailusta kiinnostuneille.

Idän suurin kaupunki on Egilsstaðir, jonka laitamilla on myös Islannin suurin metsä. En ole henkilökohtaisesti paikan päällä käynyt, mutta olen kuullut että näin suomalaisessa metsäjussissa tämä paikka ei juuri aiheuta hengensalpausta. Metsän uumenissa on muutama hieno vesiputous (missäpä Islannissa ei olisi) ja laitamilla Islannin kolmanneksi suurin järvi, jossa kuulemma myös asustaa joku Loch Nessin sukulainen. Kaiken kaikkiaan voisin kuitenkin sanoa ettei idässä juuri ole mitään nähtävää, en viettäisi päivää kauempaa siellä. Mutta kukin tuntojensa mukaan.

Maastoutunut pikkukaupunki


Usvaa Egilsstaðirin yllä

Kuuluisan metsän laitamia
Egilsstaðirista matka jatkui lumisen aavikon läpi kohti pohjoista. Pienet suomalaiset olivat hyvinkin innoissaan kun kerrankin pääsi näkemään kunnolla lunta ja kokemaan kunnon pakkaset. En tiedä mitä tämä pätkä tarjoaa kesäisin, meille se tarjosi huikean, monta tuntia kestäneen auringonlaskun, lumisia vuoria, yhden vastaan tulleen talon ja noin kolme autoa muutaman tunnin aikana. 

Pakkasta oli jonkun verran kun lasinpesunesteetkin jääty...

Mika on mun kuski

Joku tylsä auringonlasku

Vastaantulleet autot olivat niin harvinaisia että ansaitsivat päästä kuvaan

Lunta
Lumiaavikon jälkeen päädyimme Mývatnille (=hyttysjärvi) jälleen siihen kuuluisaan magical blue lightin aikaan. Paha vaan että täällä sitten niitä taukopaikkoja ei enää niin löytynytkään, joten itse järvestä ei nyt saatu minkäänlaisia kuvia. Pilvitehtaita ja kraatereita kyllä osui etsimeen. Mývatnin jälkeen oli edessä enää sata kilometriä Akureyriin. Aurinko ehti jo laskea, joten maisemista ei ole minkäänlaista käsitystä. Itse Akureyrikin nähtiin vain iltavalaistuksessaan, mutta komialta sekin näytti.

Pilvitehtaita

Lisää pilvitehtaita

Yksinäinen pilvitehdas

Akureyri


Ideaalitapauksessa viettäisin Mývatnilla päivän tai parinkin (tosin kesällä kannattaa varautua niihin hyttysiin), samaten Akureyrissä. Lisäksi pohjoisen must see -kohteisiin lisäisin Húsavíkin ja sieltä lähtevän valaiden bongausretken. Húsavíkissä valaita on paljon enemmän kuin Reykjavikissa, joten menisin retkelle ehdottomasti sieltä. Lisäksi Vatnsnes kuulosti mielenkiintoiselta paikalta, siellä oli tarjolla ainakin hylkeitä ja kivipaaseja :D

Seuraavaksi päästäänkin sitten jo takaisin Reykjavikiin. Pysykää kanavalla, kun tämä huikea seikkailu tulee päätökseensä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Road trip, ensimmäinen päivä

Jepaa, niin vaan on saatu kaikki kurssit ja tentit ja esseet ja mitkälie koulujutut tehtyä, ja 50 noppaa pitäisi olla kasassa. Eikä ollut edes kummoinen homma. Joka tapauksessa, nyt on sitten päästy viettelemään sitä kuuluisaa lomaa noin viikon verran jo, muutama päivä olisi vielä jäljellä ennen kuin astellaan taas Suomen kamaralla.

Loman kunniaksi päätimme lähteä tutkimaan Islantia hieman kaukaisemmistakin kolkista. Vuokrasimme siis auton ja lähdimme huristelemaan. Mika halusi nähdä Vatnajökullin ja minä Akureyrin, pohjoisen suurimman kaupungin (ja koko Islannin suurimman, ellei pääkaupunkiseutua lasketa), joten luonnolliseksi reittivalinnaksi valikoitui Islannin ympäri kiertävä ykköstie eli Ring Road.

Yleensä tähän Islannin kiertämiseen käytetään ehkä sellaisen viikon verran aikaa, mutta me päätimme nyt olla vähän nopeampia ja teimme sen kolmessa päivässä. Olemme ensinnäkin nähneet jo monia kohteita, joille emme enää tällä kertaa jaksaneet mennä, toisekseen aktiviteetteja on huomattavasti vähemmän tarjolla näin talviaikaan. Lisäksi Mikan elimistö ei olisi kestänyt kaikkea sitä romanttisuutta, jos olisimme jatkaneet tätä matkaa yhtään kauemmin :DJos joku nyt suunnittelee tällaista vastaavanlaista matkaa kesällä, kannattaa siis ehdottomasti varata enemmän matkapäiviä.



Koko kolme päivää maisemat näyttivät suunnilleen tältä, ainakin noin värinsä puolesta, koska aurinko ei enää niin jaksa vaivautua nousemaan kunnolla.

Auringonnousu Hveragerðissä
 Näin talvella ei myöskään ollut kauheaa paniikkia minkään varausten kanssa, päätimme viikonlopun aikana lähteä, maanantaina varasimme auton ja hotellit, tiistaina lähdimme matkaan :D Ensimmäisen matkan etappi oli Reykjavikista Höfniin, eli etelärannikkoa pitkin. Pelkkää ykköstietä ajamalla reitin varrelle osuu paritkin kuuluisat vesiputoukset, jättimäisiä kivipaaseja (mun lemppareita! :D) ja Vatnajökull kaikkine nähtävyyksineen. Hieman jos poikkeaa muillekin teille, pääsee näkemään geysireitä, lisää vesiputouksia, Þorsmörkin (joka on kuulemma Islannin kaunein alue) ja vaikka mitä muutakin. Etelärannikkoon käyttäisin siis ensikertalaisena vähintään kaksi päivää, ellei kolmekin.



Yhdelle useastikin vieraillulle kohteelle oli kuitenkin nytkin pysähdyttävä, koska matkassa mukana oli myös jalusta :D Seljalandsfoss päästiin siis ikuistamaan nyt myös hieman pitemmän valotusajan kanssa. (Suomeksi = niistä kuvista tulee tän näkösiä kun ylhäältä huomaa)

Kivipaaseja!

Kivipaaseja!

Kivipaaseja!
Nyt on onnellinen täti ku näki vähän kivipaaseja

Yllätys, lisää kivipaaseja!
Jännien kivipaasisessioiden jälkeen päästiin jälleen etenemään... (Mutta ei ennen kuin syötiin sellaisessa paikassa, josta oli näkymä kivipaaseille.) Seuraavaksi vuorossa oli Vatnajökull, joka oli sitten viimenäkemän kokenut aikamoisen muutoksen. Näin talven tullen jäämassa kun on alkanut jälleen kasvaa, ja uusi jää näyttää nätisti siniseltä. Siinä kyseisessä outlet glacierissä, jossa kuvataan Game of Thronesia, näkyi myös jotain jännää, mutta emme päässeet lähemmäksi tutkimaan tai kuvaamaan sitä. Täytyy vain tutkia tarkemmin kyseisen sarjan jaksoja josko se näkyisi :D Myös vuoret olivat saaneet lumipeitteen, joten jään rajaa ei ollut läheskään niin helppo huomata kuin silloin syksyllä.

Sinistä jäätä

Suurin muutos oli kuitenkin tapahtunut Jökulsárlónilla. Sitä oli odotettu koko päivä, ajettiin kilpaa auringonlaskun kanssa että ehdittäisiin ottamaan siitä sellaisia hienoja sinisiä kuvia ja sitten... Eihän tässä koko lammessa ole yhtään jääklönttiä! Tai no, oli siellä yksi. Tässä vaiheessa suosittelen erittäinkin lämpimästi vierailemaan tässä blogissa muutaman postauksen taaksepäin, kohtaan jossa kerron Vatnajökullista, ja katsomaan niitä hienoja ja törkeän suuria jäävuoria, jotka täyttävät koko järven niin ettei vettäkään meinaa erottaa. Ja sitten palaamaan takaisin ja katsomaan tätä yhtä yksinäistä ja surullista jäälauttaa.

"Äiti, miks kukaan ei leiki mun kaa?"

Täällä melkein nähtiin hylje

Islantilaiset tykkäävät jouluvaloista

Höfnissä majoituimme pienessä majatalossa, ja saimma kunnian olla paikan ainoat vieraat. Majatalo oli rakennettu vanhaan maatilan asuinrakennukseen (ei latoon tai navettaan, kuten yleensä :D) ja maatilan omistajat pyörittivät kaikkea henkilökohtaisesti. Vastaavanlaisia paikkoja on koko Islanti täynnä, joten jos paikallisiin tutustuminen houkuttaa, suosittelen yöpymään tällaisissa paikoissa. 

Hintatasosta on mainittava sen verran, että nyt kun ei tosiaankaan voi oikein mistään sesonkiajasta puhua, kaikki oli oikeinkin sopivan halpaa näin budjettimatkaajan rahapussille. Autosta maksoimme ylimääräisine vakuutuksineen naurettavan pienen summan 132 euroa, jolla ei Suomessa pääsisi edes Lappeenrannasta Helsinkiin. Ja minun pitäisi tietää, vuokraan sentään autoja työkseni. Satuimme vielä saamaan astetta paremman auton samaan hintaan, koska vuokrafirma oli mokannut jotenkin, eikä meidän varaamamme hintaluokan autoja ollut saatavilla.

Päivien kaksi ja kolme matkakertomukset saattavat ilmestyä vasta Suomen puolelta, koska tämä pieni läppäri on kärsinyt aika kovia ja on kovin hitaalla päällä. Tämänkin postauksen kuvat piti ladata vain neljä kertaa, puhummattakaan siitä kuinka monta kertaa tämä kone jumitti kun kuvia yritti saada kuvankäsittelyohjelmasta ulos... Yritän tässä kuitenkin ehkä jotain pieniä postauksia saada aikaiseksi jostain turhasta, vaikka pakkaamisesta :D

lauantai 8. joulukuuta 2012

Huipulla tuulee

Noniin, pitkästä aikaa mekin pääsimme tekemään jotain kertomisen arvoista :D Viime viikonlopulle ei ollut osunut mitään sen kummempia suunnitelmia, joten päätimme aika extempore lähteä vaeltamaan jonnekin. Pienen salapoliisityön ja netin koluamisen jälkeen tämä "jonnekin" valikoitui sitten tarkemmin Helgafell-nimiseksi vuoreksi Hafnarfjörðurissa, yhdessä pääkaupunkiseudun kaupungeista. 

Sää ei taas ollut niitä parhaimpia mahdollisia, mutta ainaisen sateen sijaan saimme sentään tällä kertaa lunta niskaamme. Eikä sitä luntakaan tullut kuin tuolla vuoren lähettyvillä, lopun matkaa saimme nauttia vain virkistävästä tuulesta... Joka heitteli rakeita naamaan, kaatoi pahaa-aavistamattomia vaeltajia polvilleen ja välillä tarjosi työntöapua niin paljon että oli pakko juosta. En muuten enää IKINÄ valita että Leprassa mukamas tuulisi paljon :D 

Säästä huolimatta matka sujui oikeinkin mukavasti, näimme taas uusia, hienoja maisemia (jopa yhden metsän!) ja Mika pääsi jälleen harjoittamaan Veikka Gustafsson -taitojaan hypellessään vuorenrinteillä. Mitä nyt polut hävisi aina aika-ajoin ja jouduttiin rämpimään jossain risupusikoissa, mutta aina voi lohduttautua sillä että ollaan Islannissa, ja jos täällä eksyy niin ei tarvitse tehdä muuta kuin nousta seisomaan :D

Haastavista kuvausolosuhteista johtuen tällä kertaa tuli otettua aika vähän kuvia, mutta tässä teille niistä parhaimmistoa.

Ihka aito islantilainen metsä

Mopoilijoita jäällä

Reykjavikissa ei ole enää aikoihin näkynyt lunta, mutta tuolla luonnon helmassa sitä on hieman enemmän. Ja tosiaankin siis vain hieman, puhutaan ehkä sentistä. Oli aika jännä katsoa vuoren rinteeltä kun lunta ulottui noin kilometrin vyöhykkeelle vuoren ympärillä, sen jälkeen olikin taas ihan paljasta maata. Odotan jo aika innolla että pääsen Suomeen lumen ja pakkasten keskelle.

Määränpää

Tasanko. Hieman vaati tahdonvoimaa päästä tämän yli, vastatuuli oli aika mukava


Tässä menee polku.

Tässä ei onneksi mene polku :D

Lumi sai rinteet aika nätin näköisiksi
Tosiaan, pieni lumisade sai aikaan sen että polku vuoren huipulle ei ollut aina niin selkeästi nähtävillä. Ei sillä että se muutenkaan aina olisi ollut kovin leppoisaa kuljettavaa, mutta niin vain tämäkin rimppakinttu sinne huipulle pääsi ehjin nahoin ja suhteellisen pienin ponnistuksin :D Itse asiassa alas meno oli haastavampaa, kun tuuli antoi lisävauhtia ja kivet olivat jäässä... Mutta selvisin vain yhdellä kaatumisella!




Mika kävi hakemassa föönauksen kielekkeeltä

Ilmainen föönaus tarjolla täällä!


Tämänkin vuoren huipulla oli vieraskirja. Nimistä päätellen tämäkin vuori on hyvin suosittu vaelluskohde Esjan lisäksi, olimme tuon kyseisen päivän viides ja kuudes huipulla käynyt, alastullessakin vastaan tuli vielä muutama yrittäjä. Ja tosiaan, keli oli aika kamala.

Oli pakko pitää tuosta tolpasta kiinni etten kaatunut :D
 (Huomatkaa eriparihanskat... Kävi niinkin onnekkaasti että onnistuin hukkaamaan molemmista mukana olevista hanskoista toisen :D)

Maisemat olisivat olleet paremmatkin, jos olisi ollut vähemmän sumua

Siellä se taas föönailee

Tästä tultiin alas, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän hallitusti. Nuo kivet oli ps. jäässä

Että semmonen reissu. Tuli käveltyä vähän vajaat 30 kilometriä, kun ei tosiaan aina oltu niin perillä siitä että missä se polku menee. Ja tosiaan itse nousua oli vain noin kilsan verran, suurin osa päivästä meni bussipysäkiltä vuorelle siirtymiseen ja takaisin.

Vielä olisi Islanti-aikaa jäljellä kaksi viikkoa, katsotaan mitä kaikkea vielä keksitään päittemme menoksi.